Noin 17% suomalaisista lapsista on nähnyt tai kuullut väkivaltaa omassa perheessään.
14-vuotiaista lapsista 72% on ollut vanhempiensa lievän väkivallan kohteena: lasta on esim. tukistettu tai läimäytetty.
Vakavasti on pahoinpidelty 8% lapsista: lasta on esim. lyöty esineellä, potkittu tai kuristettu.
Henkistä väkivaltaa on kokenut 69% lapsista: lasta on esim. haukuttu, alistettu tai vähätelty.
Miksi perheväkivalta kohdistuu lapsiin? Heikkoihin ja puolustuskyvyttömiin pieniin ihmisiin, miksi heitä satutetaan? Pieni lapsi ei pysty puolustautumaan vanhemman ja vahvemman lyönneiltä,väkivalta ei ole ratkaisu.
Väkivallalla pahennetaan asioita ja aiheutetaan lapselle pelkoa, huonoa itsetuntoa, ikuiset traumat sekä ennen kaikkea henkinen ja fyysinen kipu. Lapsille kuuluu taata turvallinen kasvuympäristö sekä rakastavat vanhemmat, näin ei kuitenkaan aina ole.
Kun väkivalta kohdistuu lapsiin, lapset miettivät miksi minua satutetaan? Miksi minä joudun ottamaan nuo lyönnit vastaan? Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, hän pelkää vanhempiaan, isää tai äitiään.
Vanhemmat jotka pahoinpitelette lapsianne, hakekaa apua,väkivalta on rikos. Oletteko miettineet pahoinpitelyn seurauksia lapsenne kehityksessä?
Väkivaltaa kokeneen lapsen tasapainoinen kehitys voi vaikeutua ja hän saattaa altistua psykosomaattisille ja psyykkisille sairauksille kuten masennukselle. Hän voi tuntea sekä voimattomuutta että vihaa, ja oireilla usein vakavasti. Lapsi on usein ahdistunut ja turvaton. Alttius käytösongelmiin, sopeutumattomuuteen ja aggressiivisuuteen kasvaa. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet ovat tavallisia väkivallasta kärsivän lapsen oireita.
Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampia vammoja hän voi saada aikuisen kovakouraisessa käsittelyssä. Voimakas lyhytkestoinenkin ravistelu tai päähän kohdistuvat iskut ovat pienelle erittäin vaarallisia. Ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia ja pysyviä vammoja aivojen ja silmien alueelle. Kun vanhempi menettää kyvyn hallita omia vihan tunteitaan, ajattelukyky hämärtyy eikä hän osaa kontrolloida omaa voiman käyttöään.
Lapseen kohdistuva väkivalta haavoittaa aina lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Lapsen kannalta erityisen vaurioittavaa on juuri oman vanhemman väkivalta lasta kohtaan. Lapsi kantaa koko elämänsä ajan tuskaa pahoinpitelystä.Vanhemman pitäisi olla lapselle turvan lähde.
Perheväkivalta on aihe josta ei puhuta perheessä jossa sitä tapahtuu. Jos perheessäsi tapahtuu lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, uskalla hakea apua, yhdenkään lapsen ei pitäisi tälläistä joutua kokemaan.
- Jonna-Pauliina
lisäisin tähän vielä henkisen väkivallan,kun esim perheessä riidellään koko ajan, niin ammuin kuin illoin. Lapsille tulee stressi tästä, koska asuu kuin "miina-kentällä"...koskaan ei tiedä milloin seuraavan kerran räjähtää. Ja traumta tästä voi tulla esille vasta vanhemmallakin iällä.
VastaaPoistaTuota en tainnutkaan muistaa mainita,hyvä täydennys! :)
PoistaItse kokoneena juuri tuon vanhempien riitelyn lapsena ja siihen lisättynä vielä alkoholi. Monta kertaa muistan soittaneeni itkuisena siskolleni, se rauhoitti. Luotin enemmän siskooni kuin omiin vanhempiini. Tunsin olono laiminlyödyksi. Viikolla vanhemmat usein miten yöt töissä ja minä sain olla yksin kotona, koska pärjäsin yksin, mutta henkisesti se oli raskasta. Ilta toisensa jälkeen olla yksin. ja viikonloppuna riitoja kun isä joi. fyysistä väkivaltaa ei ollut, mutta henkinen oli läsnä. En usko, että vanhempani sitä tahallaan teki ja nykyään kun olen jo aikuinen välit ovat paremmat ja isä on lopettanut juomisen kokonaan. mutta minulla ainakin nuo arvet kulkee joukossa edelleen. olisi se sitten henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheessä, se jättää aina ison aukon ja arvet. Kumpa vanhemmat jotka tätä tekee tahallaan tai tahattomasti osaisivat muuttaa käytöstään. Minä sairaistuin masennukseen koti-olojen ja koulukiusaamisen takia.
VastaaPoistaLisäksi toivoisin, että perheväkivalta ei olisi enöö tabu, vaan siitä puhuttaisiin avoimesti, ehkä se osaisi aukaista edes joidenkin silmät ja lapsemme saisi hyvän alun ja turvan elämälle. Ei elää jatkuvassa pelossa. vaan olla ja elää, kokea ja nähdä. Vanhempien ongelmat ei saa kaatua lasten niskaan. Lapset ovat rikkaus ja se mitä heistä tulee, siihen vaikuttaa meidän oma esikuvamme. Lapsista huomaa minkälaisia me olemme.